ihanainen oli kylässäää

tunnustusten sunnuntai part. 23

"Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat

Kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta"

Nonni, nyt olis sitten kaikki kesän ja syksyn tekstit vihdoin päivitetty tännekin. Ainakin ne julkaisukelpoiset. Vielä pitäisi käydä läpi n. biljoona valokuvaa, että sais nekin tänne. Saa nähdä jos tänään illemmalla vaivautuisin jatkamaan sitä urakkaa.

Tänä sunnuntaina ei ehkä ole mitään uutta sen kummemmin tunnustettavaa, mutta en meinannut keksiä tekstille sen kummempaa otsikkoakaan. No, jossei muuta ni hihityttää ajatus uudesta blogista ja siihen tulevasta "tunnustusten sunnuntai" -osuudesta. Vielä kun sais layoutit kuntoon ni vois jotain ruveta tekemäänkin sen blogin kohdalla, mutta kaikki ajallaan.

Ehkä silti paria asiaa vois tänne ihmetellä. Muistaakseni tämä on minun blogi. (Ainakin ku viimeks tarkistin, niin näin asia oli.) No, minäpä kirjoitan tänne ihan mitä haluan ja ihan miten haluan. Jännää, että näin se asia vaan toimii. Hupsista keikkaa. Tosi hämmentävää ja sillee eikös? Jokainen saa sitten ihan itse päättää että lukeeko vai ei, ja mitä ajattelee teksteistä joita sitten lukee. "Hyvää viihdykettä ainakin." Well good! That's what i was kind of aiming for. Se mikä ilmeisesti on vaikea ymmärtää, on se, että kirjoitan blogia kuitenkin itseäni varten, en sen takia, että saisin huomiota asioilleni. No, tottakai on mukavaa jos joku piristyy tai saa jotain muuta irti näistä teksteistä, mutta se ei ole se pointti tälle hommalle. Kirjoitan huvikseni. Deal with it. (Or don't, why should I care?) Ja tässä vaiheessa jo tulee sitten sitä "NO MIKS MESOOT ASIASTA TÄÄL JOS SUA EI KIINNOSTA?" No niinpä, huvikseni.

Minua ei myöskään kiinnosta miten ihmiset tulkitsee näitä tekstejä. (Jos siis kokee jotain tarvetta ylipäätään tulkita, en minä tiiä, en minä jaksais välttämättä jos olisin sinä.) Jep, jostain asioista tulee puhuttua mainitsematta nimiä, ja sittenhän sitä soppa lähteekin liikkeelle, kun joku miettii asioita "vähä" liikaa, ja tulkitsee ihan päin persettä. No, jossei minulta asiasta kysytä, eikä minua uskota kun sanon miten asiat oikeesti on, niin sille ei sitten voi enää mitään. En minä pakota ketään uskomaan minua, vaikka olishan se siis tietysti hienoa mahtavaa uskomatonta mieletöntä jos siihen pystyis.

Vähän sama homma se on elämässä yleensäkin. Oli kyse blogista tai mistä tahansa muusta, niin eipä sitä pysty pakottamaan ketään uskomaan itseään, jos se toinen ei halua. Piste. End of story. Ja amen. See if I give a shit. Mulle tärkeintä on, että mulle tärkeät ihmiset uskoo minua, ja sellaisille vaivaudun myös kertomaan asioistani ja oikeasti päästämään sellaiset ihmiset pääni sisälle (jonne on muuten turha kuvitella päässeensä vaan sen takia, että osaa lukea...). Sellaisten ihmisten mielipiteet minua kiinnostavat, ja onneksi ympärillä on paljon ihmisiä jotka osaavat ajatella itse, kysyvät jos jokin asia vaivaa/jotain ei ymmärrä, eivätkä varsinkaan ole kokoajan tunkemassa nenäänsä sellaisten ihmisten asioihin, jotka eivät heille kuulu. 

Koitetaan pitää huoli omista asioista, eikä varsinkaan surkealla iltalehden keittiöpsykologialla puututa muiden elämiin. Helpottaa kummasti. Tai sitte aina voi tietysti perustaa blogin ja avautua siellä. Maanantaiavautumiset kuulostaa oikeestaa iha hyvältä kans!

ja lisääääää

Sittenpä tuo yksi ihanainen muutti Tornioon.

näitä kuulkaas riittää

Tässä sitten lempiotoksia siltä ajalta, kun oltiin Marissan kanssa liftaamassa ja muuta häröilemässä ympäri Suomea. Hihiihöhöö.

lisää kesäkuviaa

Tässä ois sitten Päivärannasta ja Savonlinnasta vaikka ja mitä jee.

rollokuvia kesältä

Tässäpä keräisiä terkkuja Rovaniemeltä, ja yksi Oulustakin.

se muuten meinaa minua sitte tuo "häiritsevä tissihirviö"

tämä auringonlasku sai muistuttamaan toista siitäkin, että nekin on aika kauniita

jos ei muuta, ni selvää on ainaki et oon ihan rakastunu tuohon oranssinkirjavaan hameeseeni!