mitä täällä tapahtuuuuuu

Se, kun toinen on niin ihana, että on pakko jäädä tanssimaan keskelle puistoa keskellä yötä. Se, että päässä on ajatukset vähintään yhtä sekaisin kuin hiukset. Se, kun kehittelee kaikkia sairaimpia salaliittoteorioita siitä, ettei tää ihminen voi olla todellinen. Se, kun loppu tulikin ennen alkua. Se, kun pää on niin tyhjä, ettei liikkumisestakaan tule mitään. Se, kun samaan aikaan ei mitään ja kaikki.

Bermuda: GoF

Kuvia on ihan jäätävästi, tässä kuitenki viikonlopun lempiotokset.

tänään tähän aikaan tässä päässä

Valvotun yön jälkeen tässä taas miettii kaikenlaista. Sitä, että pitää muuttaa kettusiskon kanssa eri kämppiin. Ääk. No ehkä sekin saa sitten nukkua yönsä paremmin rauhassa. Sitä, et toi yks alkaa ehkä tippua vähitellen todellisuuteen, ja tehdä siitä sen taivaansa. Sitä, että elämässä taitaa hyvät ja pahat asiat mennä silleen vähä kausittain. Paljon paskaa kerralla, ja paljon hyvää kerralla. Yritä siinä sitten kellua pinnalla. Sitä, että oon koko yön tuijotellu kuviani/huonettani, ja miettiny hyviä ja huonoja juttuja, joiden takia oon tässä missä oon. Ei voi valittaa. Sitä, että kohta pitäis käydä kaupasta hakemassa ruokaa ja tupakkaa. Sitä, et yksi pienoinen nukkuu vielä viereisessä huoneessa ja toinen reppana joutu lähtee töihin jo monta tuntia sitten. Sitä, miten paljon mun sydäntä särkee tän huoneen purkaminen laatikoihin. Sitä, miten paljon odotan tän huoneen purkamista ja kasaamista tavaroitani uuteen paikkaan. Sitä, missä ikinä tää paikka sit onkaan. Sitä, että jännää. Sitä, että pääsen näkemään tulikettua tänään ja juttelemaan ja piirtelemään ja kuvailemaan. Sitä, että missähän vaiheessa taas alkaa väsyttää.

Sitä, että ehkä olinkin kyllästynyt kaikkiin näihin auringonlaskuihmisiin ja piiiiiiiitkästä aikaa törmäsin auringonnousuihmiseen.

Siksi.




Nothing is certain except everything you know can change,
You worship the sun, 

but now can you fall for the rain?

positiivari ja onneliini

Nää on meinaa harvinaisia ku yleensä jommalla kummalla on aina se kamera kädes.

Purrrrrr.

Kumpi on kumpi?

no rollossa ehkä (taas)

3.-11.9.2012
Reissu täynnä ihania ihmisiä, koiria, maisemia ja hetkiä.

Varsinkin ihania naisia! ...sekä koiria että ihmisiä.

Monestakin syystä en unohda tätä reissua.

hassusöpöläinen joka tykkää purra juttuja

aaahhh mahtava tulisielu

YÄÄ RUSKA TULEE JA PITI LÄHTEE POIS

villapaitakaveri ja koiruli

kahvimatkan keskeytys O_______O

taianomainen taikavauva. pääsin kastelieroks<3

parhaita viini-iltoja piiiiiiitkään aikaan<3

ihanainen nainen ja englannin kirjotelma, sekä pikkuinen koiravauva

espoo ciné

Tässä kuvia mun Espoo Cinéilystä, kuvauskiitos Niilalle myös!

Nämä leffafestarit päättää aina mun kesän. Iik.

Mut elämä jatkuu, syksy tulee<3

Postaan tän nyt, enkä piilota tonne elokuulle, koska en jaksa muuttaa postauksen aikataulutusta ku meil on kaverin kans juttu kesken ja siinä (muka) kestää.

soitin musiikkia cinételtas! mua kehuttii hihiii imogen heap ah JA MENIN KATTOO TON LEFFAN VAAN TISSIEN TAKIA HÄHÄÄ. oli pelottava ja ahdistava, vaikka siinä oli tissit o.O

hassuja ihania ihmisiä

pöljät !

maahiset !

tjooooo, random puistoilta, ihana puistoilta cinén jälkee. <3.

tajusin et kesä loppuu (tai söin liikaa)

hell leffan porukkaa, ah. 

mua ujostutti kun olin vähä fanityttö.

PS. kannattaa kurkata kesä-elokuujutut uusiks, sinne on viimeisen parin viikon aikana ilmestyny kaikki mahdollinen kesältä, jonka tänne aion laittaa ^^ hihii

maailmanlopusta

Maailmanlopun vuosi joidenkin mielestä. No, en ihmettelis yhtään vaikka jotain tapahtuisikin. Sen verran moni asiaa ympäri maailmaa kuumottelee, et kyllä joillain varmasti napsahtaa päässä. Ehkä entistä useammalla.

Mulla varmaan useamman kerran, mut sillä ei valitettavasti oo mitään tekemistä vuoden numeron kanssa.

Mutta tässä vaiheessa vuotta uskallan jo sanoa, että tähän mennessä elämäni paras vuosi tulossa. TAAS. Kummalta tuntuu kun elämä vaan paranee kokoajan.

Ja tästä päästäänkin asian ytimeen, josta tämä teksti kertoo.

Ehkä se elämä ei muutukaan radikaalisti kokoajan paremmaksi, ehkä mun asenne elämää kohtaan paraneekin kokoajan, ehkä opin itsestäni kokoajan jotain uutta ja katson sekä itseäni, että elämää paremmin. (Paremmin? Mitähän mä tuollakin tarkotan?)

Mä olen oppinut 2011 ja varsinkin 2012 vuoden aikana itsestäni ihan hirveesti taas uutta. Ottanut itseäni niskasta kiinni ja pakottanut itseni katsomaan peiliin, kun alkoi näyttää siltä, etten tunne enää peilikuvaani. Ja varsinkin pakottanut itseni muistamaan, että minä voin myös vaikuttaa omaan itseeni. (Joo, tästä oikeesti piti muistuttaa itseään.)

Oon puuttunut paskamaisiin käytösmalleihini ja miettinyt mistä ne johtuu. Halunnut ymmärtää itseäni, enkä aina vaan muita ja tätä maailmaa, oon antanu itselleni luvan olla ajattelematon ja tyhmä. Nuori.

Oon antanut monelle ihmiselle anteeksi. Oon antanut itselleni anteeksi.

Muutaman ihmisen korvaamattomalla avulla.

maan lapset

Mä oon tuuliviiri.

Jolla on juuret maassa.

Neljässä ihmisessä kaikista eniten. Mun voimapuu kaadettiin kesän alussa, oli aika karmeeta käydä mestoilla.

Yksi niistä ihmisistä on tuntenut mut aina. Katsonut läpi kaiken paskan, enemmän tai vähemmän uskoen muhun. Oikeastaan aina enemmän. Molemmat ollaan pistetty toisemme melkoisesta paskasta läpi, ja vasta nyt ymmärrän miksi. (Se oli aika paljon paskaa, yrittäkää ymmärtää.) Opettanut sellaiset arvot tähän tuuliviireen, että muistan aina mistä oon tullut. Vähän alkaa olla hopeaa jo hiuksissa, mutta aina ollut kultaa sydämessä.

Seuraava on tuntenut epävarman Hipan, ja tuntee edelleen parhaiten. Tyttö, joka Kajaanista asti pitää mut järjissäni. Välillä tietoisesti, mutta usein varmasti silleen, ettei se edes itse tajua sitä. Kirjekaverukset, joille sanottiin että välimatkan takia tää kestää. Ja tässä sitä ollaan tuhat vuotta myöhemmin.

Sitten eräs elämäntapainkkari, joka tulee aina olemaan mulle oululainen. Se, joka sai senkin kaupungin hengittämään mun silmissä. Elämäntapainkkari, joka sopeutuu tälle vuosisadalle ja tähän hetkeen, omalla tavalaan, rauhassa. Ne peacekorut muistetaan kyllä, ja Infected Mushroom Suomenlinnassa.

Ja vielä ois eräs. Sillä on matka verissäänkin, mutta tukevammin silti maassa kuin moni. Lämpimimpiä ja huolehtivaisimpia ihmisiä ikinä. Aina pelastamassa maailmaa, yksi ihminen kerrallaan.

Todennäköisesti ette edes ymmärrä mittakaavaa, mut mun pää ei olisi selvinnyt eräästä joululomasta ikinä ilman teitä. Voimaksi mulle riittää tieto näiden ihmisten olemassaolosta.

Mun neljä maan lasta.

no kämppäkuvia (vihdoin)

Tässä nyt niitä kämppäkuvia, mitä on kyselty. Nyt laitan ku ollaa muuttamas pois. Lokakuun alusta eri osotteisiin. Apua ja jee. Vuosi samoissa kämpissä, itkettää ajatus et muutetaa erillee, mut elämä vie eteenpäin. Kettusiskosta en silti luovu.

tavaramäärähirviö toisella puolella kotikoloa

ikkunameininkiä

jep, mullon ongelma.

seinältä löytyy vaikka mitä

do what you want 'cause a pirate is free 

lynx ja vulpes siellä kivasti seinällä möllöttävät

isä tietää et vihaan tekokukkia. sain niitä siltä sit tietysti.

omnia mea mecun porto. joku joskus EHKÄ nähny kirjotettuna mun käteenki o.O

joo. lattia tällasten kasojen peitossa 24/7

Ja sitten kettusiskon puolelta pari kuvaa! Se saa ite esitellä omaa huonettaa.

toi parvi<3

Ja vielä pari häröilyä keittiöstä!

kettu häröilee

hippa vajoilee